Opintopäivät Ostbevernissä 4.-5.10.2008     Pääsivulle

Hollantilaisen Marieke Hamakersin kennel Vicini de Monasterio oli kutsunut kaikki braccojen omistajat bracco-päiville Saksan Münsterlandiin, Ostbeverniin 4. ja 5. lokakuuta. Koska olimme sitä mieltä, että kaikki tarjolla oleva koulutus tulee käyttää hyödyksi, päätimme lähteä matkaan. Osallistujia oli noin parikymmentä koiraa ja kaksinkertainen määrä koiran ohjaajia avustajineen.

Kouluttajina olivat hollantilainen biologi ja koirapsykologi Paul de Vos ja tsekkiläinen maastotyöskentelyn asiantuntija Jan Korcián. Kokoontumispäivän iltana herrat pitivät meille esitelmät koirien käyttäytymisestä. Lauantaina jakaannuimme kahteen ryhmään, jotka olivat vuoropäivinä eri kouluttajien kurssilla.

Ensimmäisenä päivänä haravoitiin erilaisia peltoja tsekkituomarin valvonnassa. Tarjolla oli yksi normaali sänkipelto muut pellot olivat vyötäröön asti ulottuvia sinappipeltoja ja korjattuja maissipeltoja, joilla sänki oli parikymensenttisiä tukevia tappeja, joihin ihminenkin kompastui, ellei pitänyt varaansa.

 Tsekki Jan Korcián keskittyi koiran käyttäytymiseen ennen laukausta. Koirien annettiin lähestyä häkkejä, joissa oli eläviä viiriäisiä tai fasaaneja. Narusta vetämällä häkinpohja ponnahti ylös niin, että lintu singahti taivaalle. samalla koira pysäytettiin narulla, joka oli kiedottu koiran mahan ympäri, siten, että se kiristyi kivuliaasti, jos koira ryntäsi perään. Kun Alma oli toisen kerran seisonnalla häkille, ja tsekkituomari koski Almaa juuri, kun koira ajatteli siepata viiriäisen, Alma näykkäisi tsekin käteen punaiset jäljet. Menetelmä vaikutti niin tehokkaalta, että perään meno saataisiin varmaan pois, mutta pelkäsin, että myös avanssi, niinpä en osallistunut harjoitukseen sen enempää.

Seuraavana päivänä meille piti harjoituksia Paul de Vos, joka keskittyi laukauksen jälkeiseen käyttäytymiseen. Hänen koulutuksensa perustuu koiran aisteihin, näköön, hajuun ja kuuloon sekä luontaisiin vietteihin. Tottelevaisuusharjoituksissa oli aina mukana oikeaa riistaa. Jokaista koiraa varten oli varattu kuollut jänis ja sorsa, Jotkut olivat niin vasta tapettuja, että olivat vielä lämpimiä.

Ensin totuteltiin koiria kantamaan sorsia. Koirien ohjaajille annettiin kullekin sorsa, jonka rintahöyheniin piti hieroa kämmentään ja sorsat pujotettiin verkkomaiseen sukkaan. Sitten kouluttaja piti koiraa hihnassa pellolla ja antoi sen katsella, kuinka isäntä häipyi metsään sorsan kanssa ja tuli sieltä pois ilman sorsaa. Koira päästettiin vapaaksi ja se häipyi suoraan metsään samoja jälkiä kuin isäntä. Kaikki koirat palasivat hetken päästä metsästä sorsa suussaan ja alkoivat etsiä isäntää, joka oli sillä aikaa siirtynyt hieman sivuun, jotta koira ei näkisi häntä heti metsästä tultuaan.

Paikallaan pysymistä ja luokse tuloa harjoiteltiin kuolleilla, vielä lämpimillä viiriäisillä. Koira komennettiin istumaan tuulen huomioon ottaen siten, että se haistoi vähän matkan päähän maahan asetetun viiriäisen. Isäntä loittoni koirasta toiseen suuntaan ja koiran tuli pysyä paikallaan. Sitten annettiin koiralle luoksetulokäsky, jolloin sen piti lähteä poispäin viiriäisestä, jonka se oli jo paikallistanut, jos koira totteli ja tuli isännän luo, se palkittiin luvalla noutaa viiriäinen välittömästi.

Myös aseenkäsittelyyn kiinnitettiin huomiota. Mukana oli oikean kiväärin kokoinen puupyssy, joka annettiin koiran ohjaajalle. Hänen piti marssia aseen ja hihnassa olevan koiran kanssa pellolle asetettujen värillisten tappien ympäri. Pellolla oli myös elävä viiriäinen häkissä. Koira irrotettiin hihnasta, ja sen tuli seurata vapaana isännän kiemurtelua pellolla. Sopivassa kohtaa häkki laukaistiin ja viiriäinen pyrähti ilmaan lähellä koiraa, jonka tuli pysytellä isäntänsä mukana. Isännän tuli matkia ampumista ja käyttäytyä niin kuin olisi kysymys oikeasta tilanteesta.

Jokaisen esiintymisen jälkeen kouluttaja arvosteli aseenkäsittelyä ja kertoi olisiko hän tai joku yleisöstä kuollut tai haavoittunut tositilanteessa.

Lisäksi harjoiteltiin oikean riistan noutamista kaaveiden keskeltä. Tarkoitus oli tehdä se vedestä, mutta sää oli kolea ja sateinen, joten harjoitukset tehtiin kuivalla maalla. Pellolle ripoteltiin sorsan kuvia ja niiden keskelle rakennettiin naamiointiverkosta häkki, jonne heitettiin jäniksen raato koiran katsellessa. Sitten koira komennettiin noutoon ja sen piti etsiä häkistä aukko, josta pääsi kiinni jänikseen.

Ohjaaja korosti, että kiitokset ja moitteet koiralle tulee antaa neljän sekunnin sisällä suorituksesta, sen jälkeen koira ei enää tiedä mistä kiitetään tai rangaistaan.

Sähköpannan käyttöäkään ei ujosteltu, vaan kouluttaja antoi vihjeitä sen oikeasta käytöstä. Tosin mainittiin sen käyttökielto. Sähköpanta voi pelastaa koiran hengen, jos sillä koulutetaan pois autojen jahtaamisesta.

Mukana oli braccojen lisäksi yksi bretoni, karkeakarvainen saksanseisoja sekä weimarinseisoja.

Koko joukon tottelevaisin oli bretoni ja vauhdikkainta hakua esitti saksanseisoja.

Saksanseisoja sieppasi suuhunsa karkuun päässeen viiriäisen, jota sitten kaivettiin sen suusta pitkän aikaa miesvoimin.

Weimarinseisoja tyytyi melko suppeaan hakuun alapäisesti.

Matkalla tapasimme uusia ja vanhoja bracco-tuttavuuksia ja saimme taas hyviä vihjeitä omien ongelmiemme ratkomiseen.

Marjaana Lietoila

Sivun alkuun Pääsivulle