BRACCO ITALIANO-JUHLAT TSEKINMAALLA Edelliselle sivulle Pääsivulle

Kesän 2007 lomasuunnitelmamme kirjaimellisesti kariutuivat Tammisaaren eteläpuolisessa saaristossa heinäkuun alussa. Vene joutui telakalle ja me palasimme kotiin kesken suunnitellun lomamatkan. Kotona odotti sähköpostiviesti, jossa meidät kutsuttiin Tsekinmaalla järjestettävään bracco-juhlaan. Juhlan järjestäjinä olivat tsekkiläiset bracco-harrastajat Iveta Prazakova ja Miroslav Horacek.

Mukaan oli lupautunut moni kokenut braccojen kasvattaja muualta Euroopasta. Kutsussa oli mainittu Gian Paolo Poggio, Maurizio Sodini ja Lucio Marzano Italiasta, Marieke Hamakers Hollannista ja Gabor Essösy Unkarista ” and others ”. Me emme ole kasvattajia, mutta olimme niitä muita. Maurizio Sodinille oli perhesyistä tullut este, eikä hän näin ollen tullutkaan juhlaan.

Tapahtuman tarkoitus oli vaihtaa kansainvälisiä kokemuksia ja ennen kaikkea antaa rodun alkuperämaan asiantuntijoiden esitellä tsekkiläisille koiratuntijoille siellä vielä melko tuntemattoman rodun työskentelyä ja ulkomuotoa. Tsekkiläisiksi asiantuntijoiksi oli kutsuttu koe- ja näyttelytuomareita. Mukana oli myös tsekkiläisiä braccojen omistajia koirineen.

Koska keskeytyneen lomamatkan vuoksi oli aikaa järjestellä matkaa, päätimme lähteä juhlaan nuoremman braccomme Aurora del Monte Alagon, Alman kanssa.

Siis tavarat ja koira autoon ja auto laivaan ja suunta kohti Trawemündeä, mistä matka jatkui Dresdeniin ja sieltä Prahan kautta Brnon eteläpuolelle Novosedlyyn.

Meille oli varattu majoitus paikalliseen pensionaattiin, jonka yhteydessä toimii viinitila. Viinitila valmistaa itse rypäleensä viiniksi ja tilalla on oma viinikellari ja myymälä.

Perjantai, kolmas elokuuta oli kokoontumispäivä ja illalla nautimme yhteisen illallisen pension Kovacsin viinikellarissa.

Lauantaina, aamupäivällä esiteltiin braccojen työskentelyä pellolla. Yhtenäinen, laaja peltoalue kasvoi polvenkorkuista rehukasvia. Pellolla oli jäniksiä, mutta fasaani löytyi vasta viimeiseltä hakuosuudelta. Alman emä ja sisko hakivat rotutyypillisesti ravissa, mutta muut loikkivat laukassa yli korkean kasvillisuuden. Muitten työskentelyä odottajat seurasivat sen verran kaukaa, että en osaa sanoa siitä mitään muuta. Alma syöksyi luvan saatuaan tuliseen hakuun kiitolaukassa jäniksen hajujen kuumentamana ja käännöksetkin sujuivat mallikkaasti sopivissa paikoissa. Alman hakuesitys oli mielestäni melko edustava, mutta onneksi ei löytynyt kunnon riistaa, sillä silloin olisi nähty paitsi tiukka seisonta niin myös komea peräänmeno. Näytöksessä ei ammuttu. Joku paikallinen käytti koirallaan opetusliinaa. Hakuvuorojen jälkeen koirat pääsivät uimaan läheiselle järvelle.

Söimme lounaan kylän ravintolan terassilla ja sen jälkeen kokoonnuimme epävirallista koiranäyttelyä varten. Ennen näyttelyä tsekkiläinen koetuomari antoi arvionsa koirien työskentelystä. Hän pahoitteli, että tarjottu maasto ei antanut bracoille mahdollisuutta esittää komeaa raviaan. Moitteita tuli ketään erikseen mainitsematta liiallisesta pillin käytöstä. Tuomarin mielestä emme antaneet koiran suoritta hakuaan loppuun, vaan keskeytimme työskentelyn käännöskomennoilla. Alma oli vuorollaan esittänyt seisonnan pikkulinnuille, jota pidettiin positiivisena merkkinä. Tilaisuuden virallinen tulkki tulkkasi tsekistä italiaksi, ja tsekkiläinen koiraharrastaja tulkkasi meille englanniksi, mutta aika paljon palautteesta jäi epäselväksi.

Epävirallisen koiranäyttelyn tuomarina toimi Paolo Poggio Italiasta. Kun Paolon kasvatit olivat kehässä, tuomarina toimi Gàbor Essösy Unkarista.

Koiria oli Hollannista, Unkarista, Italiasta, Suomesta ja Tsekistä. Koirien koko vaihteli massiivisista., lähes ponin kokoisista hollantilaisista uroksista pointterin keveään tsekkiläisnarttuun ja sitten oli kaikkea siltä väliltä. Hajontaa on myös sisarusten kesken. Sisarukset Asia ja Aurora del Monte Alago olivat kehässä kaksistaan. Aurora on sen verran keveämpi yleisilmeeltään kuin Asia, että ei heti uskoisi sisaruksiksi, mutta Gàbor Essösy ei asettanut sisaruksia paremmuusjärjestykseen, vaan tyytyi herrasmiehenä toteamaan, että hienoja koiria molemmat.

Sunnuntaiaamuna kävimme vielä seuraamassa koirien koulutusta tsekkiläiseen tapaan. Paikalla oli myös Weimarin seisoja, Unkarin vizsla ja pointteri. Muutamilla koiran ohjaajilla oli koulutusvarustuksena piiska. Nouto-opetuksessa käytetään siellä ns. pakkomenetelmää. Tätä menetelmää minäkin olen käyttänyt, mutta bracco avaa suunsa sen verran nöyrästi, että pakko sanan voi jättää pois. Hollantilaisilta sain hyvän vinkin noutokoulutukseen; älä koskaan heitä itse noudettavaa esinettä, vaan käy piilottamassa se maastoon koiran ollessa paikalleen komennettuna tai anna avustajan piilottaa tai heittää. ja anna sitten noutokäsky. Koiria harjoitettiin myös jäniksen raadoilla. Tsekkiläiset koiraharrastajat keräävät talteen kaikki auton alle jääneiden jänisten raadot ja käyttävät niitä koulutuksessa.

Harjoituskentällä kiittelimme ja hyvästelimme isäntäväkemme, haimme tavarat pensionaatista ja toivottelimme pikaista jälleennäkemistä muista maista tulleiden bracco-harrastajien kanssa. Ostimme vielä tuliaiset talon viinipuodista ja suunnistimme kohti Weimaria.

Weimarissa tutustuimme kunnon turistien tapaan Schillerin taloon ja Goethen kesäasuntoon. Sitten Lübeckin kautta Travemündeen ja laivaan. Tuntui mukavalta, kun ajamisen ja tavaroiden pakkaamisen ja purkamisen jälkeen edessä oli laiskottelupäivä laivalla.

Yövyimme matkan aikana eritasoisissa paikoissa viiden tähden hotellista pensionaattiin. Koiran sai joka paikassa ottaa huoneeseen. Olimme tosin varmistaneet asian jo hotellihuoneita varatessamme.

Matkalla Alma osoitti täyttävänsä ainakin yhdessä asiassa ne vaatimukset, joita Arto Virkkunen on asettanut hyvälle seisojalle. Koira pitää voida jättää yksin hotellihuoneeseen isäntäväen mennessä illalliselle.

Kirjoittanut Marjaana Lietoila

Sivun alkuun Edelliselle sivulle Pääsivulle