Italiassa braccoa oppimassa

 

Hollantilainen bracco-kennel Vicini Del Monastero järjesti 16 – 18.11.2006 braccojen opintopäivämatkan Italiaan. Koska kouluttajana toimi Paolo Poggio, meidän Aurora del Monte Alagomme kasvattaja, ilmoittauduimme mukaan. Ensin oli tarkoitus viedä Almakin (Aurora), mutta koiran lentomatkustus osoittautui niin kalliiksi ja hankalaksi, että päätimme jättää Alman kotiin. Tällä kertaa ei ollut aikaa automatkailuun.

Lensimme Milanoon ja vuokrasimme sieltä auton. Majoitus oli Ligurian rannalla olevasta Savonan kaupungista noin 10 km sisämaahan, pienen maalaiskylän, Stella S. Giovanna ulkopuolella., maatilamajoitus Fattoria Agriturismo La Vallatassa. Talo sijaitsi yksinäisenä vuorenrinteellä. Majoitustilat riittivät juuri ja juuri ryhmämme 16 osanottajalle. Huoneissa oli kaikki mukavuudet ja aamiainen ja illalliset nautittiin majapaikassa.

Opetus tapahtui Italiaksi, mutta hollantilaisten ryhmään kuului kaksi italiankielen taitoista, joista toinen tulkkasi hollanniksi ja toinen englanniksi.

Ryhmässä oli neljä englantilaista naista, me kaksi suomalaista ja loput hollantilaisia, jotka olivat tulleet autoilla koirineen.

Torstain ja perjantain harjoitusmaastoon ja lauantain fasaanijahtiin oli reilut automatkat.

Torstaiaamuna oli lähtö klo 8:00 erityiselle koirien koulutusalueelle, joka oli vanhoja pengerryksiä vuoren rinteellä. Paikallinen lintujen tarhaaja toi autolla eläviä viiriäisiä ja peltopyitä. Alueella oli myös kenttäkeittiö ruokailukatoksineen. Katoksessa nautittiin pitopalvelun toimittama lounas kolmine ruokalajeineen ja viineineen. On selvää, että rattoisan lounaan nauttiminen kesti joka päivä parisen tuntia.

Sää oli osittain pilvistä ja sumuista, mutta kuitenkin niin lämmintä, että ulkoiluvaatteissa tarkeni istua ulkosalla katoksen alla.

Kaikille osanottajille jaettiin kaulanauhat, joihin oli kiinnitetty kaksi pilliä. Toinen pilli on opetuspilli, ja toinen on rangaistuspilli. Rangaistuspilliä, jossa on herneen vuoksi erilainen ääni, käytetään, kun koira on tehnyt virheen. Opetuspillillä annetaan koiralle käskyt tänne, vaihda suuntaa ja seis tai maahan.

Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin vain viiriäisillä. Elävät viiriäiset vietiin maastoon ja peiteltiin ruohotupsulla. Ne jäivät hiljaa paikalleen siihen, mihin ne oli asetettu. Yksi koira kerrallaan päästettiin tutkimaan maastoa. Monet hollantilaisten koirat olivat vielä aivan kokemattomia eivätkä tienneet olevansa metsästyskoiria, vaan haahuilivat ihmeissään luullen olevansa sunnuntaikävelyllä. Koirat ohjailtiin varovasti sinne, missä tiedettiin viiriäisen olevan. Kokemattomat koirat tunkivat uteliaina nenänsä ruohokasaan, josta sitten pöllähti viiriäinen lentoon. Koira tietenkin perään, mutta siihen ei puututtu. Tätä toistettiin jokaisella koiralla, kunnes ne alkoivat seistä tuntiessaan viiriäisen hajun. Muutaman pölläytyksen jälkeen koirat alkoivatkin seistä ilman, että ohjaaja oli puuttunut niiden toimintaan. Koirat alkoivat myös päättäväisesti hakea lintuja alueelta. Tämän toiminnan tarkoituksena oli kouluttajan mukaan nähdä mistä koirasta tulee metsästäjä ja mikä on sunnuntaikävelijä. Aina, kun koira vaihtui, vietiin maastoon uudet viiriäiset. Aloittelevien koirien annettiin mennä perään, jotta innostus heräisi. Moni koira nappasikin suuhunsa hieman kömpelön tarhaviiriäisen, mutta koirat eivät kuitenkaan saaneet syödä lintuja.

Kokeneemmilla koirilla oli harjoitusliina perässään ja myös ravivaljaat. Kun koira seisoi, ohjaaja otti liinasta tukevan otteen ja pysäytti koiran, jos se noston jälkeen yritti mennä perään. Koira palautettiin siihen paikkaan, mistä se oli rynnännyt ja rangaistuspillillä puhallettiin sen korvaan pitkään ja voimakkaasti. Ensimmäisenä päivänä ei ammuttu lintuja, vaan toistettiin harjoituksia koirien tason mukaan ja ammuttiin starttipistoolilla ilmaan aina, kun lintu pyrähti lentoon.

 Päivän päätteeksi menimme Paolon kenneliin tervehtimään kuningatar Rivanaa ja prinsessa Asiaa, Alman emää ja siskoa. Perintöprinssi, Axel del Monte Alago vei koko potin kotiin Puolan Poznanissa, maailmanvoittaja näyttelyssä. Axelin oli tarkoitus olla mukana tässä tapahtumassa, mutta voiton juhlinta oli ilmeisesti uuvuttanut sekä koiran että omistajan ja he olivat jääneet kotiin.

Seuraavana aamuna oli taas lähtö kello 8:00. Nyt oli paikalla myös ampuja ja viiriäisten lisäksi tarhattuja peltopyitä. Peltopyyt vietiin maastoon ja yksi koira kerrallaan lähti hakuun. Koiran seisoessa sitä siliteltiin ja sitten kehotettiin etenemään. Jos koira oli haluton ja vain jatkoi seisontaa, ohjaaja otti pari askelta linnun suuntaan ja sai näin koiran mukaansa ja se ymmärsi, että nyt oli lupa nostaa linnut.

Melkein kaikki koirat, joita ei pysäytetty liinalla, menivät välittömästi paukusta pudotetun peltopyyn luo ja ottivat linnun suuhunsa. Kokemattomat koirat eivät tienneet miten sitten toimisivat, mutta kun ohjaaja alkoi juosta koirasta poispäin, koira seurasi perässä lintu suussaan. Koiria ei vaadittu luovuttamaan istuen, vaan kun koira oli tullut ohjaajan luo, lintu otettiin sen suusta varovasti, hyväillen samalla koiran päätä.

Perjantai-iltapäivänä tutustuttiin pieneen perheyrityksenä toimivaan oliiviöljytehtaaseen ja halukkaat voivat käydä ostoksilla.

Lauantaina mentiin fasaanitilalle ampujien kanssa. Niitylle vietiin muutama fasaani ja yksi koira kerrallaan päästettiin hakuun. Aina, kun koira vaihtui, vietiin ensin uudet fasaanit pellolle. Kokeneemmat koirat lähtivät vauhdikkaaseen laukkaan ja hakivat kattavasti ja hienosti luovien ilman sen kummempaa ohjausta. Laukka vaihtui raviksi, vasta kun koira sai vainun ja alkoi tarkentaa hajun lähdettä. Bracolla ravi ei tarkoita verkkaisuutta, vaan ravin tulisi olla tulista ja lentävää.

Fasaanitilalla oli mukana yhden ampujan oma koira, joka päästettiin pellolle ensin näyttämään kuinka työ tehdään. Koira haki, löysi fasaanin, seisoi, ampuja riensi paikalle, koira nosti linnun, ammuttiin, koira noutoon saman tien, koira toi linnun isännälle, joka otti linnun seisovan koiran suusta hyväillen samalla koiran päätä. En huomannut koko tapahtumaketjun aikana ampujan sanovan koiralleen mitään tai käyttävän pilliä.

Suurin osa koirista ja ohjaajista oli kuitenkin aloittelijoita. Koirattomana tarkkailijana huomasin, että mitä innokkaammin ohjaajat kehottivat vielä kokematonta koiraansa hakuun tai linnun nostoon, sitä epäluuloisemmaksi koira tuli ja sitä tiiviimmin se pysytteli isäntänsä läheisyydessä. Riistakosketusten jälkeen koirat kuitenkin alkoivat syttyä ja huomasivat olevansa metsästyskoiria.

Jokainen fasaani, joka päästettiin maastoon, oli myös tarkoitus pudottaa. Kurssin ampujille annettiin tilaisuus pudotukseen, mutta vieressä oli myös tilan oma ampuja, joka varmisti pudotuksen, jos ensimmäiselle ampujalle tuli huti. Jos fasaani kaikesta tulituksesta huolimatta pääsi lentämään niittyä reunustaviin puihin, se käytiin sieltä pudottamassa. Myös fasaanit, jotka pyrähtivät lentoon omia aikojaan ilman koiraa, ammuttiin alas.

Lounas syötiin, ei kun nautittiin fasaanitilan läheisessä trattoriassa. Päivän päätteeksi ajoimme Genovaan Polceveran bracco-kenneliin. Siellä saimme heti syliimme pariviikkoisia pentuja ja seurueemme englantilaisen rouvan matkaan tarttui valko-oranssi, 4kk vanha narttupentu.

Kuten meillä maaseudun metsästyskoirat eivät yleensä asu taloissa, vaan tarhoissa niin Italiassakin näkemämme bracot asustivat erillisissä koiratarhoissa, jopa kaupungeissa. Sikäläisten tarhojen varustelutaso ei kyllä riittäisi meidän ilmastossamme.

Ja sitten yhteenveto siitä, mitä meille opetettiin

      kun koira työskentelee ole hiljaa

      koiran on oltava ohjaajan edessä

      ohjaa koiraa pillillä

      kun haluat koiran vaihtavan suuntaa, herätä sen huomio pillillä ja mene itse suuntaan, johon haluaisit koiran menevän.

      luoksetulo pillillä, jos koira on kaukana, heiluta käsiä

      alussa silittele seisovaa koiraa

      jos nuori koira on haluton avanssiin, ota itse muutamia askelia kohti lintua

      koira saa mennä perään, jos se on tottumaton jahtiin

      kun koira hakee ja seisoo oma-aloitteisesti, aloitetaan peräänmenon poiskitkeminen

      pysähtymismerkki annetaan pillillä, autetaan tarvittaessa harjoitusliinalla

      jos koira pysähtymiskäskystä huolimatta menee perään, se palautetaan siihen, mihin sen piti jäädä ja puhalletaan pitkään rangaistuspillillä koiraan päin kumartuneena

      koiran jäädessä paikalleen linnun lähtiessä, koira palkitaan

      houkuttele aloitteleva koira kantamaan lintua juoksemalla koirasta poispäin

 

Yleisesti ottaen tämä pikainen tutustuminen braccojen koulutukseen jätti vaikutelman, että edetään rauhallisesti, kantapäät eivät ole kovin tiukasti yhdessä ja mukavan metsästyskumppanin saa koiran luontaisten lahjojen kautta vähän samaan tapaan kuin meillä pystykorvasta tai Suomen ajokoirasta. Virallisten koesääntöjen mukaan toimiminen vaatii sitten koulutusta vähän enemmän.

Niin ja lopuksi; bracco on italialainen rotu, joka määritellään aina ja vain Italiassa.

                                                                                                                                  

                                       Marjaana Lietoila 

 

Sivun alkuun          Edelliselle sivulle         Pääsivulle