BRACCO ITALIANON METSÄSTYSKÄYTTÖ SUOMESSA

Bracco on mannermainen, seisova kanakoira, joiden metsästystaitoja mitataan kanakoirien KAER-kokeilla. Samat koesäännöt koskevat kaikkia mannermaisia rotuja.

Suomen n. 300 yksilön kannasta on virallisissa kokeissa käynyt n. 6 %.  Metsästyskäyttö on laajempaa kuin koetilastot kertovat, sillä kaikki bracolla metsästävät eivät käytä koiriaan kokeissa. Paljon on kuitenkin sellaisia braccoja, jotka eivät saa koskaan käyttää luontaisia metsästystaitojaan; taitoja, jotka tekivät siitä aatelisten ja kuninkaallisten, alempisäätyisiltä kielletyn metsästyskumppanin.

Bracco on uusi tulokas Suomen metsästys- ja koepiireissä, ja voidaan todeta, että alku aina hankalaa. Kokemusten lisääntyessä ovat tulostilastotkin alkaneet hiljalleen parantua ja Suomen muotovalioita metsästystaitojen perusteella tulee joka vuosi lisää.

Tuskin on syntynyt braccoa, joka ei oppisi hakemaan ja seisomaan riistalintuja, kun se on viety paikkoihin, joissa on riistaa.  Rodun luontaisten taipumusten avulla bracosta saa kelpo metsästyskumppanin lähes vain päästämällä se maastoon ja antamalla sen ymmärtää, että tarkoitus on yhdessä toimia niin, että saadaan riistaa. Tajuttuaan, mistä on kysymys, bracco etsii linnut, seisoo ja odottaa, että metsästäjä tulee luokse ja pudottaa ylösajetun linnun.

Bracoilla on perimässään satojen vuosien kokemus metsästyksestä yhdessä ihmisen kanssa. Maastossa se tietää mitä tekee, eikä sitä paljoakaan kannata ruveta opastamaan lintujen etsimisessä.  Ovelinkaan fasaanikukko ei pääse piiloon braccoa, joka etsii hellittämättä ja lopulta naulitsee linnun sen piilopaikkaan.

Peltopyiden ja lehtokurppien käsittely on myös erittäin taitavaa ja metsäkanalinnuille seisominen varmaa.

Bracco on väsymätön uurastaja, joka ei koko aikaa ylläpidä huippuvauhtia. Se käyttää myös ravia, joka rodulla on pitkäaskelista ja joustavaa, helponnäköistä etenemistä. Näyttävin ravi ”trotto spinto” tulee kuitenkin esille enimmäkseen vain ravivaljain opetetuilla koirilla. Suomessa bracot saavat käyttää vapaasti laukkaa tai ravia mielensä mukaan.

Vankkatekoinen koira liikkuu ketterästi hankalassakin maastossa vahvoine raajoineen ja tassuineen. Hetteinen suo tai lumi ei vauhtia haittaa. Lumi ei paakkuunnu rodun tassuihin, koska karva on suoraa ja jäykkää.

Bracco italianolla metsästettäessä ei tarvitse miettiä, kauanko se jaksaa päivässä, vaan kauanko itse jaksat kulkea. Jos maastossa on riistaa, se löytyy.  Bracco löytää riistan sellaisiltakin pelloilta, missä muiden rotujen isännät ovat todenneet, että lintuja ei ole.

Nähtyään bracon Lapissa riekkojahdissa eräs lappilainen eräopas totesi, että kaikista hänen näkemistään koirista bracco oli paras löytämään linnut. Hän lisäsi vielä: ”Tuollaista nenää en ole ennen nähnyt.”

Jos kaipaa mainetta ja kunniaa virallisissa metsästyskokeissa, joiden säännöt on optimoitu saksanseisojille, joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa. Kokeissa avanssin on oltava voimakas. Koiran tulee jäädä paikalleen, kun lintu on siivittänyt, ja se saa lähteä noutoon vasta saatuaan luvan. Linnun luovutus tapahtuu istuen ohjaajan edessä eikä lintua saa pudottaa maahan, vaan sitä tulee pitää suussa, kunnes metsästäjä saa linnusta otteen. Näin varmistetaan, että kiinnisaatu haavakko jää metsästäjän käteen.

Bracco on vahva uimari ja se oppii nopeasti noutamaan myös vedestä. Se kiertää uiden oletetun putoamispaikan tuulen alle, jos se ei ole varma pudotetun linnun sijainnista.

Sorsapassissa oleminen ei kuitenkaan ole rodun parhaita puolia. Bracco saattaa pitkästyä: tekemistä pitäisi löytyä nopeammin, jos lintuja on harvakseltaan.

On yksilöitä, jotka suhtautuvat hyvin epäluuloisesti veteen, koska niillä on selvästi jossain perimässä muistijälki vedessä vaanivista pedoista. Tämä epäluuloisuus ei ole kuitenkaan kattava rotupiirre.

Vesistöjä kammoavat yksilöt voidaan totutella veteen matalilla rannoilla leikkimällä ja heittelemällä mieluista esinettä pikkuhiljaa syvemmälle.  Koiraa viedään mahdollisimman usein leikkimään erilaisille rannoille, jotta se tottuu kaikenlaisiin pohjiin. Uimaan koira oppii joka tapauksessa itsekseen, oivalluksen kautta.

Pudotettu sorsa saa tällaisetkin yksilöt noutamaan vedestä epäröimättä, kun ne on ensin varovaisesti totutettu veteen.

Laukauksiin ei tarvitse sen kummemmin totutella koiraa. Jos ensimmäinen laukaus tulee riistatilanteessa, bracco tuskin kiinnittää siihen mitään huomiota.  Paukkuarkuutta osoittavat harvat yksilötkin ovat innokkaasti mukana, kun huomaavat, että ampuminen liittyy saalistukseen ja tuloksena on pudotetun linnun saaminen suuhun.

Perustottelevaisuutta tarvitaan, jotta liiallinen riistainto ei veisi koiraa käsistä metsästettäessä. Rotu ei siedä kovaa kohtelua. Ennen kuin annetaan mahdollisesti tarpeellista kurinpalautusta, tulee olla täysin varma, että koira tietää olleensa tottelematon. Väärällä kohtelulla voidaan aiheuttaa elinikäinen vahinko.

Palkitseminen tuottaa paremman tuloksen kuin kovisteleminen.  Bracco menettää mielenkiintonsa, jos ohjaaja menettää malttinsa.

Giuseppe Colombo Manfroni kirjoittaa kirjassa  Il Bracco Italiano - Arte e Storia :

"Minusta ravi on metsästyskoiralle kaikki kaikessa. Raviin tarvitaan  erityisen ruumiinrakenteen lisäksi harkitseva hermorakenne. Tämän klassisen koiran pohdiskeleva haku perustuu  siihen, että se lähestyy riistaa vauhtia asteittain hidastaen (la filata) ja tutkii tuulta jatkuvasti tuoksujen löytämiseksi. Tämän herkästi tuulta peilaavan ominaisuuden vuoksi esi-isämme kutsuivat braccoa järkeilijäkoiraksi (cane della ragione)."

 Bracco seisoo