BRACCO
ITALIANON METSÄSTYSKÄYTTÖ SUOMESSA
Bracco on
mannermainen, seisova kanakoira, joiden metsästystaitoja mitataan kanakoirien KAER-kokeilla. Samat koesäännöt koskevat kaikkia
mannermaisia rotuja.
Suomen n. 300
yksilön kannasta on virallisissa kokeissa käynyt n. 6 %. Metsästyskäyttö on laajempaa kuin koetilastot
kertovat, sillä kaikki bracolla metsästävät eivät käytä koiriaan kokeissa. Paljon
on kuitenkin sellaisia braccoja, jotka eivät saa koskaan käyttää luontaisia metsästystaitojaan;
taitoja, jotka tekivät siitä aatelisten ja kuninkaallisten, alempisäätyisiltä
kielletyn metsästyskumppanin.
Bracco on
uusi tulokas Suomen metsästys- ja koepiireissä, ja voidaan todeta, että alku
aina hankalaa. Kokemusten lisääntyessä ovat tulostilastotkin alkaneet
hiljalleen parantua ja Suomen muotovalioita metsästystaitojen
perusteella tulee joka vuosi lisää.
Tuskin on
syntynyt braccoa, joka ei oppisi hakemaan ja seisomaan riistalintuja, kun se on
viety paikkoihin, joissa on riistaa. Rodun luontaisten taipumusten avulla bracosta
saa kelpo metsästyskumppanin lähes vain päästämällä se maastoon ja antamalla
sen ymmärtää, että tarkoitus on yhdessä toimia niin, että saadaan riistaa.
Tajuttuaan, mistä on kysymys, bracco etsii linnut, seisoo ja odottaa, että
metsästäjä tulee luokse ja pudottaa ylösajetun linnun.
Bracoilla on
perimässään satojen vuosien kokemus metsästyksestä yhdessä ihmisen kanssa.
Maastossa se tietää mitä tekee, eikä sitä paljoakaan kannata ruveta opastamaan
lintujen etsimisessä. Ovelinkaan
fasaanikukko ei pääse piiloon braccoa, joka etsii hellittämättä ja lopulta
naulitsee linnun sen piilopaikkaan.
Peltopyiden
ja lehtokurppien käsittely on myös erittäin taitavaa ja metsäkanalinnuille
seisominen varmaa.
Bracco on
väsymätön uurastaja, joka ei koko aikaa ylläpidä huippuvauhtia. Se käyttää myös
ravia, joka rodulla on pitkäaskelista ja joustavaa, helponnäköistä etenemistä.
Näyttävin ravi ”trotto spinto”
tulee kuitenkin esille enimmäkseen vain ravivaljain opetetuilla koirilla.
Suomessa bracot saavat käyttää vapaasti laukkaa tai ravia mielensä mukaan.
Vankkatekoinen
koira liikkuu ketterästi hankalassakin maastossa vahvoine raajoineen ja
tassuineen. Hetteinen suo tai lumi ei vauhtia haittaa. Lumi ei paakkuunnu rodun
tassuihin, koska karva on suoraa ja jäykkää.
Bracco
italianolla metsästettäessä ei tarvitse miettiä, kauanko se jaksaa päivässä,
vaan kauanko itse jaksat kulkea. Jos maastossa on riistaa, se löytyy. Bracco löytää riistan sellaisiltakin
pelloilta, missä muiden rotujen isännät ovat todenneet, että lintuja ei ole.
Nähtyään
bracon Lapissa riekkojahdissa eräs lappilainen eräopas totesi, että kaikista
hänen näkemistään koirista bracco oli paras löytämään linnut. Hän lisäsi vielä:
”Tuollaista nenää en ole ennen nähnyt.”
Jos kaipaa
mainetta ja kunniaa virallisissa metsästyskokeissa, joiden säännöt on optimoitu
saksanseisojille, joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa. Kokeissa avanssin on oltava voimakas. Koiran tulee jäädä paikalleen,
kun lintu on siivittänyt, ja se saa lähteä noutoon vasta saatuaan luvan. Linnun
luovutus tapahtuu istuen ohjaajan edessä eikä lintua saa pudottaa maahan, vaan
sitä tulee pitää suussa, kunnes metsästäjä saa linnusta otteen. Näin
varmistetaan, että kiinnisaatu haavakko jää
metsästäjän käteen.
Bracco on
vahva uimari ja se oppii nopeasti noutamaan myös vedestä. Se kiertää uiden
oletetun putoamispaikan tuulen alle, jos se ei ole varma pudotetun linnun
sijainnista.
Sorsapassissa
oleminen ei kuitenkaan ole rodun parhaita puolia. Bracco saattaa pitkästyä: tekemistä
pitäisi löytyä nopeammin, jos lintuja on harvakseltaan.
On yksilöitä,
jotka suhtautuvat hyvin epäluuloisesti veteen, koska niillä on selvästi jossain
perimässä muistijälki vedessä vaanivista pedoista. Tämä epäluuloisuus ei ole
kuitenkaan kattava rotupiirre.
Vesistöjä
kammoavat yksilöt voidaan totutella veteen matalilla rannoilla leikkimällä ja
heittelemällä mieluista esinettä pikkuhiljaa syvemmälle. Koiraa viedään mahdollisimman usein
leikkimään erilaisille rannoille, jotta se tottuu kaikenlaisiin pohjiin. Uimaan
koira oppii joka tapauksessa itsekseen, oivalluksen kautta.
Pudotettu
sorsa saa tällaisetkin yksilöt noutamaan vedestä epäröimättä, kun ne on ensin
varovaisesti totutettu veteen.
Laukauksiin
ei tarvitse sen kummemmin totutella koiraa. Jos ensimmäinen laukaus tulee
riistatilanteessa, bracco tuskin kiinnittää siihen mitään huomiota. Paukkuarkuutta osoittavat harvat yksilötkin
ovat innokkaasti mukana, kun huomaavat, että ampuminen liittyy saalistukseen ja
tuloksena on pudotetun linnun saaminen suuhun.
Perustottelevaisuutta
tarvitaan, jotta liiallinen riistainto ei veisi koiraa käsistä metsästettäessä.
Rotu ei siedä kovaa kohtelua. Ennen kuin annetaan mahdollisesti tarpeellista
kurinpalautusta, tulee olla täysin varma, että koira tietää olleensa
tottelematon. Väärällä kohtelulla voidaan aiheuttaa elinikäinen vahinko.
Palkitseminen tuottaa paremman tuloksen kuin kovisteleminen. Bracco menettää mielenkiintonsa, jos ohjaaja menettää malttinsa.
Giuseppe Colombo Manfroni kirjoittaa kirjassa Il Bracco Italiano - Arte e Storia :
"Minusta
ravi on metsästyskoiralle kaikki kaikessa. Raviin tarvitaan
erityisen ruumiinrakenteen lisäksi harkitseva hermorakenne. Tämän
klassisen koiran pohdiskeleva haku perustuu siihen, että se
lähestyy riistaa vauhtia asteittain hidastaen (la filata) ja tutkii
tuulta jatkuvasti tuoksujen löytämiseksi. Tämän herkästi tuulta
peilaavan ominaisuuden vuoksi esi-isämme kutsuivat braccoa järkeilijäkoiraksi (cane della ragione)."