Bracco Italianon työskentelymalli vuodelta 1937 Pääsivulle
Askellaji on ravi, pitkä ja
ripeä, mutta sallitaan myös lyhyt laukkajakso, kun koira palaa jo tutkitulta
alueelta, tai riistakosketuksen alussa tai jos on kysymyksessä jokin outo,
jännittävä asia.
Kuitenkin koiran vainutessa
säännöt edellyttävät ravia. Sen tulee olla vilkasta ja näyttävää. Ravi tapahtuu
melkein aina diagonaalissa suoria linjoja, jotka ovat noin
On ilmeistä, että bracolla (kuten
kaikilla muilla ravaajilla) vainuun keskittyminen on äärimmäisen tärkeää ja
erilaisten jälkien ratkaiseminen, joka suurilla laukkaajilla on melkein vaisto,
edellyttää salamannopeata, monimutkaista henkistä prosessia, jonka voi helposti
nähdä bracon kauniilta, mietteliäiltä kasvoilta.
Metsästys on erittäin
uutteraa ja typistetty häntä, jota koira kantaa ylöspäin, heiluu iloisesti
edestakaisin melkein taukoamatta. Kaula on hieman ojennettu, jotta pää olisi
korkealla ja nenä terävässä kulmassa maata vasten. Saadessaan vainun koira
hidastaa vähitellen ja kääntyy erittäin varovaisesti kohti oletettua hajun
alkuperää, pää korkealla, kuten edellä on esitetty ja ilman mitään muuta
ilmaisua kuin äärimmilleen höristetyt korvat ja hieman laskeutunut, jäykkä
häntä. Kun koira toteaa, että se oli väärä vainu, se epäröimättä jatkaa samaan
tapaan kuin aikaisemmin. Jos koira kuitenkin huomaa, että vainu vie sitä
lähemmäksi riistaa, se hidastaa vielä enemmän siten, että viimeiset askeleet
ovat erittäin hitaita ja koira tunnustelee käpälällään maata ikään kuin peläten
aiheuttavansa melua. Ja kun koira on lopulta paikallaan, se pitää häntäänsä
liikkumatta nostaen sitä hieman. Tämä liikkumaton asento edellyttää, että koira
on vaaka-asennossa suhteessa maahan, joko hieman alle tai hieman yli. Koiran
yleisvaikutelma on ylväs, vaikuttava ja valpas, mutta rauhallinen, pysty ja
hieman etupainoinen. Niskalinja on hieman koholla ja pää pystyssä ja nenä
päättäväisesti kohti maata (noin 30 astetta vaakatasosta).
Jos koira haun aikana tapaa vainun, joka saa
sen varmaksi riistan välittömästä läheisyydestä, se hidastaa heti ja ottaa
tavallisen liikkumattoman asentonsa, niskalinja vain hieman enemmän
korostuneena ja häntä hieman alempana ja vähitellen käyttäytyy samoin kuin
edellä on esitetty seuraten vanaa, joka yhdistää koiran riistaan. Joskus tätä
liikettä edeltää ei toivottu lyhyt pysähdys.
Kun koira sitten havaitsee yllättäen
piiloutuneen riistan (ja vain tässä tapauksessa) koira tekee äkkipysähdyksen
jääden useimmiten pystyyn tai raajat hieman joustaen, pää käännettynä maata
kohti (tai laskettuna alas) riistaan päin. Poikkeuksellisesti koira kyykistyy
vääntyneeseen asentoon.
Kun riista aikoo paeta jalan,
bracco yrittää johdattaa riistaa vastatuuleen, suoraan virtaukseen ja se etenee
vähitellen. Se jatkaa näin erittäin varovaisesti välttäen mikäli mahdollista
kuivia oksia tai rapisevia lehtiä säilyttäen muuttumattoman jännitteen. Koira
siis toistaa jäljestämisen varovaisesti, mutta päättäväisesti ilman epäröintiä,
se hidastaa vähitellen ja päätyy uuteen seisontaan.
On ilmeistä, että halliten
hajun lähteen ja säilyttämällä mikäli mahdollista hajun kontaktietäisyyden eteneminen
tapahtuu riistan ehdoilla. Kun riista havaitsee olevansa erityisen suotuisassa
paikassa ja yrittää paeta, koira osoittaa, että kaikki harkitsevuus sen
luonteessa ei estä sitä olemasta päättäväinen ja vahva seuraaja. Tässä
tapauksessa koira saattaa joutua tilanteeseen, jossa tarvitaan äkkipysäystä,
kun se odottamatta törmää pakenijaan, joka on muuttunut väkivaltaiseksi tai
muuhun esteeseen.
Bracco Italianolle (ja
muille mannermaisille kanakoirille) on luonteenomaista täydellinen yhteys
ohjaajaan, jota koira ei saa koskaan jättää. Koiran rauhallinen ja
vastaanottavainen luonne on ihanteellinen sopeutumaan työskentelyyn erilaisissa
olosuhteissa siten, että se voi sopeuttaa tarvittaessa toimintansa vastaamaan
luontoa ja ympäristöä rajatuissakin maastoissa.
Käännetty Società Amatori
Bracco Italiano – yhdistyksen sivuilta.
Alkuperäinen löytyy täältä:
http://www.ilbraccoitaliano.it/standard%20di%20lavoro.htm